Vietin tällä viikolla pienen syyslomasen kotopuolessa. Eihän minulla virallisesti mitään lomia ole, mutta syyslomaviikolla harrastukset ja muut velvollisuudet sallivat lyhyen tauon, ja käytin sen hyödyksi. Mukaan pakkasin kassillisen askartelutarvikkeita: solumuovilevyjä, kahvitikkuja, akryylimaaleja ja siveltimiä, ilmakuivuvaa massaa, kartonkia, spraymaalin, betoniefektimaalin sekä lisäikkunat ja -ovet nukkekotiin. Ajatuksena oli edistää keskeneräisiä ja tekemättömiä nukkekotitöitä, ja hyvinhän ne neljässä päivässä edistyivät.
Jyväskylän nukkekotikerho Nukkis-Ystävät juhlii ensi keväänä kymmenvuotista uraansa näyttelyllä Suomen käsityön museossa. Museoon rakentuu siirtolapuutarha, jonka palstoilla eletään monenlaista elämää ja yhteisellä pihalla juhlitaan menneitä vuosia. Näyttelyprojekti näkyy varmasti täällä blogissakin tulevina kuukausina, jahka palstani alkaa ottaa muotoaan.
Teen oman palstani lisäksi yhteisalueelle muutaman jutun, ja tällä viikolla syntyi kanala, joka sijoitetaan vasten toisen rakennuksen seinää. Tein kanakopin kahvitikuista, joita iloisesti katkoin uudella lempilelullani, jiirisaksilla. Tylli matkii kanaverkkoa hämmästyttävän hyvin, ja aaltopahvisen peltikaton maalauksesta olen erityisen ylpeä.
Kanalan lisäksi tein kasan sälelaatikoita, jotka saavat vielä pohjalleen heinää ja käyvät näin kanojen munintapaikoista. Laatikon malli oli pienen kokeilun tulos, ja parin boksin valmistuttua tekniikka alkoi jo luistaa. Näyttelyn jälkeen laatikot löytävät varmasti paikkansa isosta nukkekodista.
Nukkekodista puheen ollen: sen ulkoremontti otti myös tällä viikolla pienen harppauksen eteenpäin, kun sain tiiliverhoilun maalauskuntoon. Tilasin keväällä taidekaupasta A3-kokoisia solumuovilevyjä, joille olen pitkin vuotta hiljalleen kaivertanut tiilikuviota. Kuviot ovat nyt valmiit, mutta maalauksen kanssa on ollut takaiskuja. Ostamani spray-pohjamaalin erä on ilmeisesti jollain tapaa viallinen, sillä tähän mennessä kaksi pulloa on ollut toimimattomia. Toivon kovasti, että värin vaihtaminen auttaa. Tiiliverhoilusta kerron varmasti vielä omassa postauksessaan.
Olen ostanut myös parit uudet ikkunat ja ovet, joille vielä puhkotaan reiät talon seiniin. Minimaailmasta tilatut ikkunat saivat pintaansa valkoisen maalin ja ovat nyt valmiita sijoitettaviksi paikoilleen, kun sen aika tulee.
Miniatyyrihommissa huomaan, että olen todella hyvä suunnittelemaan ja lykkäämään varsinaista tekemistä. Täytän Pinterest-tauluja ja haalin tarvikkeita, mutta toimeen tarttuminen on kynnyksen takana. Nurinkurista on, että en aina luota omaan kykyyni suunnitella töitäni tarpeeksi hyvin, ja siksi pelkään sössiväni kaiken säheltämällä. Sen vuoksi tällaiset askartelulle pyhitetyt päivät tulevat tarpeeseen: niinä minulla on aikaa räpeltää, soheltaa, kokeilla ja huomata, että niinkin voi tulla oikein hyvää jälkeä. Ja jos ei tule, mitä sitten? Maailmaahan tässä vain rakennetaan.
I took some days off my regular life this week to spend a little autumn holiday at home-home. I packed a big bag of craft supplies, from foam board to coffee stirrers, air dry clay to concrete effect paint. The goal was to tick some miniature tasks off the to-do list – and I was pretty happy with how things turned out.
Our local miniature club celebrates its ten-year anniversary next spring by having an exhibition at the Craft Museum of Finland. We are busy building a miniature community garden with several allotments, each of them completely unique, and a shared garden where the celebrations will take place. You’ll be seeing more of the project here on the blog, I’m sure, in the months to come.
Along with my own allotment, I’m making a few items for the shared garden, and one of them is the hen house I started and finished this week. It’s made of coffee stirrers (cut with my new favourite toy, the mitre shears), tulle, and corrugated cardboard – the painting of which I’m especially proud of. For the hen house, I also made a stack of wooden crates where, once some hay is added, the chickens can lay their eggs.
As for my actual dollhouse renovation, that took one step forward this week, too. I’ve been making brick cladding for the house by carving A3 sized foam boards to look like brick wall, and they are now carved and ready for painting. I’ve had some setbacks with the paint, though, as both the spray paints I bought turned out to be faulty. Once the cladding goes up, I’ll be making a separate post about the process. Luckily, I did manage to paint some ready-made windows I ordered some time ago. They will be added to the house a bit later.
With miniatures, it’s clear I’m excellent at planning and postponing the actual making. The paradox is, I don’t trust my ability to plan, and worry I’ll make a mess out of everything. That is why I need these days dedicated to crafting: I have time to flub and fumble, try things out and realise that good things can come out of that, too. And if I do make a mess, who cares? It’s only a world we’re building.
Wisteria Walk 